Taktisen urheilun valmennus

Taktisen urheilun valmentajan työ yksilöiden toimintakyvyn kehittämisen parissa pohjautuu lajianalyysiin ja viranomaisalan kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen. Kaiken valmennuksen taustalla ja keskiössä on harjoitettava yksilö.

Taktisia urheilijoita, ovat kaikki viranomaisaloilla työskentelevät henkilöt, joiden vastuulla ovat yhteiskunnan kriittiset palvelut ja toimet – ja joiden on työssään kehitettävä ja ylläpidettävä kokonaisvaltaista fyysistä ja psyykkistä toimintakykyä. Heitä ovat poliisit, pelastajat, sotilaat, ensihoitajat ja vartijat.

Taktisen urheilun valmentajilla tulee olla taito opettaa taktisen urheilun ja toiminnallisen harjoittelun perusteita valmentamilleen urheilijoille lajinomaisesti, urheilijoiden yksilölliset ominaisuudet ja haasteet huomioon ottaen.

Taktisen harjoittelun valmennus

Taktisen harjoittelun valmennuspolun ensimmäisessä vaiheessa keskitytään usein yksittäisten, teoriassa optimaalisten harjoitusten suunnitteluun, joissa kehitetään vain yhtä fyysistä ominaisuutta.

Harjoitusten suunnittelu ja valmennukset perustuvat viranomaisammatissa työskentelevän ihmisen harjoittamiseen. Tärkeässä osassa ovat siis yksittäiset fyysiset ominaisuudet sekä niiden harjoittaminen. Toinen tärkeä aihe on perusliikemallit, jotka valmentajan tulee hallita ja osata sisällyttää harjoituksiin. Perusliikemalleja ovat työntäminen ja vetäminen pysty- ja vaakasuunnassa, kyykky, sekä lantion ojennus ja koukistus, ns. lantion sarana.

Perusasioiden jälkeen valmennuspolulla siirrytään viikko- ja kuukausiohjelmiin, joissa yhdistetään eri liikkeiden ja eri ominaisuuksien harjoittelua. Samalla tehdään tarkempaa lajianalyysiä omasta viranomaisalasta ja otetaan huomioon työ ja sen tuoma rasitus. Tässä vaiheessa valmentajan tavoitteena on osata laatia realistisia harjoitusohjelmia oman alansa ammattilaisille sekä alalle pyrkiville.

Valmennuspolun viimeisessä vaiheessa keskitytään useamman vuoden harjoittelun suunnitteluun samalla tavalla kuin huippu-urheilussa. Periodina voi olla esimerkiksi yksi olympiadi eli neljän vuoden jakso. Valmentajalle oleellista on osata ja ymmärtää kokonaisvaltainen vuosien harjoittelu: mitä ominaisuuksia itse työ kehittää ja mitä se tuhoaa, mitä ja miten omalla alalla tulisi harjoitella, jotta fyysinen toimintakyky säilyisi mahdollisimman pitkään hyvänä ja työntekijä työkykyisenä.

Lajinomainen toiminnallinen harjoittelu

Yleinen toiminnallinen harjoittelu on tarkoituksenmukaista fyysistä harjoittelua, jonka tavoitteena on tuottaa hyötyjä yksilön omassa toimintaympäristössä. Lajinomaisessa toiminnallisessa harjoittelussa analysoidaan siis kunkin viranomaisalan omia tarvittavia lasispesifejä ominaisuuksia konkreettisten työtehtävien analysoinnin avulla.

Esimerkiksi sotilas liikkuu eri vuoden- ja vuorokaudenaikoina vaihtelevissa olosuhteissa kannatellen ja kantaen useamman kymmenen kilon kuormaa mukanaan. Liikkuminen erilaisten esteiden yli ja ali, kiipeäminen ja hyppiminen vaatii keholta monipuolisia ominaisuuksia. Tilanteissa tarvitaan vuorotellen ja osittain yhtä aikaa niin hyviä voimaominaisuuksia kuin hyvää liike- ja kehonhallintaa. Sotilaille hyvää harjoittelua ovatkin erilaiset esteradat.

Ihmisen fysiologia ja anatomia

Ihmisen fysiologian ja anatomian perusteiden ymmärtäminen on tärkeää jokaiselle taktisen urheilun valmentajalle. Valmentajan tulee ymmärtää ihmiskehon anatomia ja fysiologinen toiminta siten, että hän tunnistaa oman lajinsa ja viranomaisalansa ihmisen kehoon synnyttävän rasituksen ja osaa ottaa tämän huomioon kehittäessään valmennuksia. Tämä auttaa laatimaan toiminnallisia harjoituksia, jotka tukevat omaa lajia, kehittämään heikkouksia sekä poistamaan ylimääräistä kuormaa ylirasittuvilta osilta.

Ihminen psyko-fyysis-sosiaalisena kokonaisuutena

Fyysisesti raskaita ja haastavia harjoitusohjelmia on yleisesti ottaen helppo tehdä ja noudattaa. Niiden hyöty kuitenkin konkretisoituu vasta, jos niistä palaudutaan. Palautumiseen puolestaan vaikuttaa kaikki tekeminen mutta myös tekemättömyys.

Usein palautumisesta puhuttaessa esiin nousee kaksi yleisintä asiaa – uni ja ravitsemus. Molemmat ovat tärkeitä ja molempien ydinasiat ja suositukset ovat valmentajilla hyvin hallussa. Taktisen urheilun ja viranomaistyön näkökulmasta on osittain hyväksyttävä se, että taktiset urheilijat eivät aina kykene oppikirjamaisiin saavutuksiin. Valmentajan on siis optimoitava näistä tärkeimmät ja pyrittävä vaikuttamaan niihin asioihin, joihin voidaan realistisesti vaikuttaa.

Isona huomioitavana kokonaisuutena valmennuksessa on hermosto ja se, miten me sitä rasitetaan. Tämän lisäksi on huomioitava miten hermostolle annetaan aikaa palautua.

Sosiaalinen yhteenkuuluvuus

Sosiaalinen yhteenkuuluvuus on tärkeä osa taktista urheilua, koska viranomainen harvoin toimii työssään yksin.

Yhteenkuuluvuutta voidaan hyvin kehittää erilaisilla pari- ja ryhmäkilpailuilla sekä -harjoitteilla, jotka ovat tarpeeksi haastavia. Viranomaisalalla tehdään töitä yleensä parin tai ryhmän kanssa, usein vielä ulkopuolisen parin tai ryhmän kanssa. Omaan pariin ja ryhmään pitää pystyä luottamaan tilanteessa kuin tilanteessa. Luottamuksen lisäksi on myös tärkeää tuntea lähimpien työtovereiden käyttäytyminen erilaisissa tilanteissa. Erilaisilla haastavilla kilpailutilanteilla saadaan kasvatettua hetkellistä stressitasoa ja haastettua ihmisiä fyysisesti ja henkisesti tilanteisiin, joissa heistä alkaa nousemaan esiin piirteitä, jotka eivät normaalisti näy ulospäin.

Taktisen urheilun ja eri viranomaisalojen lajiliitot järjestävät erilaisia kilpailuja ympäri vuoden. Näillä kilpailuilla on tarkoitus kehittää yhteishenkeä lajin sisällä, kun tapahtumiin osallistutaan oman työyhteisön joukkueilla.

TORAn taktisen urheilun valmentajien koulutus

Viranomaistyö on vaativaa ja kuluttavaa, ja yksittäiset taktiset urheilijat jäävät usein yksin työuran kestoisen toimintakyvyn ylläpitämisessä.

TORAn kokeneet valmentajat ja asiantuntijat tekevät yhteistyötä eri viranomaisalojen kanssa ja kouluttavan taktisen urheilun valmentajia työyksiköissä.

Intohimomme on tehdä viranomaisista toimintakykyisempiä, vahvempia ja kestävämpiä – niin keholtaan kuin mieleltäänkin. Arjen haasteet syntyvät yleensä pitkäkestoisen ja kokonaisvaltaisesti liian kovan kuormituksen seurauksena, minkä johdosta suorituskyky laskee. Toimintakyvyn ylläpitäminen pitkällä uralla ei tapahdu vain lisäämällä painoja tankoon tai kilometrejä juoksulenkille, vaan luomalla oikeanlaisia harjoittelutottumuksia ja elämäntapoja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.